Sanat(on)

Halu sanoa jotain,

mutta sanat takertuvat sormenpäihin,

jumittavat turvonneen kurkunpään poimuihin.

Halu sanoa jotain merkittävää,

ei turhaa, ei jeesustelua, vaan merkityksellistä

…

ja nyt huomaan,

odotuksen ja vaatimuksen.

Merkittävää kenelle?

Niinpä!

Oli miten oli,

niin onpa huippua,

että tuli näkyväksi!

Odotuksen turvonnut paine.

Enpä huomannutkaan

ennen kuin avasin ja huomasin!

Huippua!

Saa tippua pois.

Odotukset.

Padot ja paineet.

Annan kirjainten tanssia,

virrata sormenpäistä ruudulle.

Ties mikä mielen blokki, este, pato(utuma)

onkaan saanut kurkun turpoamaan,

tehnyt nielemisen vaikeaksi

tukkinut sanojen virran.

Onneksi on,

sillä se on tuonut ties minkä

piilotetun mielen kivun

tunteeksi, kokemukseksi,

tehnyt sen itselle näkyväksi.

Irti päästettäväksi.

Kiitollisuus!

Olen sanaton.