Ikävä itseni luo

Kaipaus.

Kaipaus lähelle.

Kaipaus kauas.

Kaipaus itseni luo.

Sitä katselen tässä ja nyt.

Avullasi.

Hiljaisuuden keskellä.

Kun haluan työntää sinut pois,

haluankin työntää jotain osaa itsestäni pois.

Se pysäyttää,

kun katsoo toista sisimpänsä peilinä.

Silloin herää kysymys:

Tätäkö todella haluan?

Eikä kyse ole siitä, onko lähellä vai kaukana,

vaan siitä, miten asiaa katson,

millä mielentilalla, millä sisällöllä.

Kun kohtaan itseni,

oloni, ajatukseni, tunteeni

rehellisesti, avoimesti,

peittelemättä, piilottamatta,

yrittämättä niitä ratkaista.

Ristiriita sulaa ja

ratkaisu avautuu

helposti, kevyesti,

itsestään selvänä.

Eikä silloin ole väliä,

onko kehojemme välissä

1, 10, 100 tai 1000 metriä,

kilometriä tai nanometriä.

Silloin on Tieto,

että emme erkane milloinkaan,

on Tieto,

ettei aika eikä paikka

voi meitä erottaa.

Sitä ei tarvitse miettiä,

eikä pukea sanoiksi.

Se on itsestäänselvyys.

Niin yksinkertaista.

Niin luonnollista.