Feminiini ja maskuliini
yhdistyvät
universumin syleilyssä
energioiden tanssissa.
Molemmat yhtä arvokkaina.
Molemmat yhtä tärkeinä.
Mieli avautuu.
Keho tanssii,
rentoutuu,
hymyyn kääntyy suu,
kädet ja sydän avoinna,
mieli avautuu.
Ilo.
Keveys.
Laajentuminen.
Maskuliinin ylivalta,
jossa on ollut pakko selviytyä
sodan alta.
Se on herättänyt sisällä
ylivääpelin, superkontrollin:
minä taidan ja osaan kaiken,
eikä tartte auttaa -asenteen,
jota on tarvittu, jotta on selviydytty.
Kiitos maskuliini,
että olet tuonut meidät tähän pisteeseen asti.
Feminiini on nukkunut, uinaillut,
jäänyt etäiseksi, vieraammaksi.
Sille ei ole ollut tilaa,
sisäisessä sodassa ja ristiriitojen taisteluissa.
Enkä sano tätä tuomiolla,
vaan huomiolla.
Nyt näen sen.
Näin se oli ja näin se meni.
Näin sen piti mennä.
Kun päädyn kysymään itseltäni,
toistuvasti,
tahdonko olla sodassa vai sovussa
itseni kanssa.
Vastaus on joka kerta päivänselvä,
mutta silti sisällä on kalvanut selittämätön ristiriita.
Kun feminiinin ja maskuliinin kohtaavat
viimeinkin toisensa,
jotain loksahtaa paikoilleen.
Arvostuksessa ja kunnioituksessa
sitä kohtaan, mitä on ollut
molemmat voimat,
molemmat energiat
toivotetaan tervetulleiksi samanarvoisina!
Kumpikaan ei ole parempi eikä pahempi toistaan,
vaan molemmat ovat yhtä tärkeitä,
yhteys molempiin,
sulautuminen, fuusio
yhteystyö.
Viimeinkin!
Bình luận